MUUT IL­MOI­TUK­SET

Joensuun seudun glaukoomakerho kokoontuu maanantaina 27.1.2020 kello 15-17 Pohjois-Karjalan Näkövammaiset ry:n toimintakeskuksella, osoite Kauppakatu 17 B 22, toinen kerros. Tule mukaan vertaiskerhotoimintaan, jossa glaukoomaa sairastavat voivat jakaa kokemuksiaan, saada uutta tietoa hoidoista ja tukea toisiaan. Sinun ei tarvitse olla Glaukoomayhdistyksen jäsen tullaksesi mukaan. Kerho on maksuton. Tervetuloa, toivottavat Arja Karti ja Marja Sysilä.


VERROKKI-RYHMÄ

Vammaisille tarkoitettu vertaistukiryhmä VERROKKI -ryhmässä vammaiset voivat luottamuksellisesti jakaa arkielämäänsä ja ajatuksiaan yleisestä elämästä kahvin / teen ääressä. Verrokissa pidetään vaihtelevia teemoja sekä vierailijoiden käyntejä luennoimassa eri aiheista. Ryhmässä pyritään erityisesti lähimmäisten auttamiseen ja tukemiseen eri tavoin. Lopussa pidetään hartaushetki.

Ryhmä kokoontuu seurakuntakeskuksella Kirkkokatu 28 kello 13-15 seuraavin aihein:

30.1. Mielenterveysyhdistys esittäytyy. Vierailijoina Marke Martsola ja Nina Forsman.

20.2. Puhutaan ystävyydestä

19.3. Sateenkaari kirkossa. Vieraana pastori Katri Vilen Joensuun seurakunnasta

23.4. Saavutettavuuden näkökulmia kirkossa ja seurakunnassa. Vieraana rovasti Riitta Kuusi Mikkelistä.

28.5. Kysytään papilta. Vieraana Matti Innanen Pielisensuun seurakunnasta.

Tervetuloa niin vanhat kuin uudet jäsenet!

Ennen ryhmän aloittamista on kahvitarjoilu. Lisätietoa halutessasi ota yhteyttä erityisdiakoni Tuula Mertaseen joko tekstiviestillä tai sähköpostilla, puhelin 050-3660892,

sähköposti tuula.mertanen@evl.fi


SOLARIS LOMAT

NÄKÖVAMMAISTEN AIKUISTEN LOMA

Ohjelmassa on eri-ikäisille ja -kuntoisille sopivaa liikuntaa ja muuta virkistävää ohjelmaa sekä vertaistukea.

  • Lomat on tarkoitettu näkövammaisille aikuisille, lapsia ei voi ottaa mukaan lomalle.

  • Kerro hakemuksessa näkövammastasi.

  • Viiden vuorokauden täysihoitoloman omavastuuhinta on 60 € henkilöltä.

  • Lomalle voi hakea myös avustajan kanssa, merkitse hakemukseen avustaja henkilötunnus ja nimi.

  • Majoitus kahden hengen huoneissa.

  • Hakuaika päättyy kolme kuukautta ennen lomaa.

  • Tuettu loma voidaan myöntää korkeintaan joka toinen vuosi.

  • Valinnat tehdään taloudellisin, terveydellisin ja sosiaalisin perustein.

LOMIEN AJANKOHDAT 2020

Kylpylähotelli Rauhalahti
9.-14.3.

Yyterin Kylpylä
20. -25.4.

Lehmirannan lomakeskus
4.-9.5.

Kylpylähotelli Sani
8.-13.6.

Ruissalon Kylpylä

13.-18.7.

Loma- ja kurssikeskus Koivupuisto
9.-14.8.

Hotelli Kivitippu
13.-18.9.

Vesileppis
4.-9.10.

Imatran Kylpylä
8.-13.11.

 JOULULOMAN HAKU AVAUTUU ALKUVUODESTA 2020

Lisätietoa ja hakulomakkeita saa myös sähköpostilla solaris@solaris-lomat.fi tai soittamalla palvelunumeroon 0600 418 200 klo 9-12 Puhelun hinta on 0,07 €/min + paikallispuheluverkon maksu.



Talvisodan syttymisestä 80 vuotta

Hyrsylän mutkan ja Suojärven muiden rajakylien kohtalot talvisodassa


Toivo Konttinen


Syksyllä 1939 käytiin Neuvostoliiton vaatimuksista neuvotteluja alueluovutuksista. Tilanteen kiristyessä kutsuttiin reservissä olevat miehet lokakuussa ylimääräisiin harjoituksiin (YH). Myös Suojärven rajakylien miehet olivat harjoituksissa Suojärvellä lukuunottamatta miehiä, jotka oli sijoitettu täydennykseksi paikallisille rajavastioasemille.

Huolestuttavia enteitä oli rajaseudulla ja etenkin Hyrsylän mutkassa ollut havaittavissa jo vuosia. Hyrsylän naapurikylä rajan ja järven toisella puolella Posuoda, jossa oli sukulaisia, oli tyhjennetty siviiliasukkaista samoin kuin muukin rajavyöhyke jo 1935. Vakoilutoiminta lisääntyi molemmin puolin. Outoja kulkijoita alkoi liikkua Hyryslän mutkassa, jossa rajan ylitys oli helppo erämaa-alueilla. Vakoilusta epäiltyjä pidätettiin.

Kalketta ja rakennusääniä alkoi kuulua Veskelyksestä päin etenkin Ignoilaan pari vuotta ennen sotaa. Äänet lähestyivät ja voimistuivat ajan mittaan. Ääniä kuului myös Myllyjärven ja Kaksinaisten kohdalla. Siellä rakennettiin rataa (Petroskoista Suvilahteen, kuten myöhemmin ilmeni) ja parannettiin ja tehtiin teitä rajalle. Kuljetukset lisääntyivät rajan läheisyyteen. Marraskuun lopulla 1939 liikenne hiljeni. Kaikki alkoi olla valmista…

Talvisota alkoi 30.11.39 kello 7 aamulla NL:n tykkien ampuessa yli rajan ja neuvostojoukkojen ylittäessä vahvoin joukoin rajan, Suojärvellä kaikkien teiden suunnassa ja myös Myllyjärvellä ja Suojun lossilla. Hyrsylässä ammuttiin Posuodasta, jossa oli venäläinen varuskunta kasarmeineen, muutamia kranaatteja kylään. Klo 10 jälkeen marssi puna-armeijan joukko-osasto järven yli nelijonossa kylään. Miehiä ja suojeluskuntalaisia etsittiin jopa heinäkasoista pistimillä pistäen.

Hyrsylän mutka jäi mottiin, kun venäläiset hyökkäsivät kranaattitulen jälkeen Hautavaaraan, samoin Ignoilaan ja Suojun lossille sekä lisäksi etelästä Myllyjärven suunnasta pohjoiseen sulkien mutkan suun. Ennen sitä Hyrsylän ja Ignoilan rajavartijat ja heidän mukanaan siviilejä kaikkiaan n. 40 henkilöä pääsi hiihtäen korpia ja sähkölinjaa pitkin pakenemaan Suvilahteen. Samoin Hautavaaran vartio, johon liittyi ainoa tulitaistelussa murkassa ollut lossin vartio sekä kuusi siviliä, vetäytyi hiihtäen omien puolelle.

Rajavartiolaitoksen kehoituksesta huolimatta Suojärveä ei ollut evakuoitu, puhumattakaan Hyrsylän mutkan asukkaita. Sodan syttyessä pääsi suurin osa muiden paitsi rajakylien asukkaista pakenemaan suunntitelemattomissa ja sekasortoisissa olosuhteissa viimeisissä lähtevissä junissa, kuorma-autoilla, hevosilla, kelkoin ja jalan armeijan kuljetusten seassa.

Pakenemisen kiireellisyyttä kuvaa se, että jo joulukuun ensimmäisenä päivänä Suojärven pohjoispäässä puolustava vahvistettu suomalainen pataljoona (ErP10) vastassaan venäläinen divisioona (139D ) joutui vetäytymään Aittojoelle ja tämän takia suomalaisjoukot joutuivat myös eteläpäässä sivustahyökkäyksen vaaran takia jättämään Suvilahden jo joulukuun toisena päivänä. Suomalaiset vetäytyivät ylivoiman edessä ( rykmentti JR34 vastassa divisioona 56D) Suvilahdesta polttaen rakennukset Loimolan suuntaan Kollaan joelle. Pohjoisempana vetäydyttiin Ägläjärven ja Tolvajärven suuntaan, joissa vihollinen saatiin pysäytettyä. Tolvajärveltä päästiin vastahyökkäysellä takaisin Aittojoelle. Siellä ja Kollaalla saatiin rintamalinjat pidettyä sodan lopppuun saakka huolimatta ylivoimaisen vihollisen yrityksistä etenkin Kollaalla.


Hyrsylän mutkan ja rajakylien asukkaat, yhteensä 1903 henkilöä, etupäässä vanhuksia, naisia ja lapsia, jäivät sotavangeiksi. Alkusäikähdyksen ja piileskelyjen jälkeen saatiin elää kotona suhteellisen rauhassa ainakin Hyrsylässä, jossa vain sotilaspartiot kävivät taloissa tarkastamassa ja etsimässä miehiä. Todettakoon, että Hyrsylässä ei ollut neuvostosotilaiden majoitusta taloissa kuten muissa rajakylissä, vaan sotilaat olivat majoittuneet Posuodan kasarmeihin.Kotona oli lehmät, ruokaa ja lämmintä. Parin viikon sisällä perustettiin kylätoimikunnat , mutta niiden toiminta ja merkitys lienee jäänyt vähäiseksi.

Aseet kerättiin pois. Radioita ei Hyrsylässä takavarikoitu Kuultiin suomalaisten etenemisestä Aittojoelle ja heräteltiin toiveita, että suomalaiset vapauttaisivat meidät. Se toive mureni pakkosiirtoon.

Erityisenä tapauksena muistan, että suomalainen lentokone lensi matalalla kylän yli ja tulitti puhelinlinjaa vetänyttä sotilasryhmää.

Suomalaispartioita kävi tiedusteluretkillä syrjäisemmissä taloissa etenkin Hautavaarassa, joka oli puna-armeijan läpikulku-, majoitus- ja polttoaineiden varastopaikka. Mm Toivo Peuran isä, joka oli komennettu hevosen kanssa rakentamaan rataa, oli usein yhteydessä suomalaispartioihin. Hyrsylässäkin kävi ainakin kers. Vihulaisen partio syrjässä Perojalla sijaitsevassa Katalkinin talossa. Tietoja vuoti suomalaisille. Tämä lienee ollut yksi syy väestön siirtoon. Toinen syy oli opettaja Matti Pajusen mukaan se, että puna-armeija sai rintamien huoltotilanteeseen käytettäväksi evakuoitujen kylien lihakarjan ja rehut. Terijoen kansanhallituksen raportin mukaan puna-armeija takavarikoi väestön siirron aikana kylistä karjaa: hevosia 98, nautakarjaa 1060, sikoja 3, lampaita 160 ja kanoja 74. Myös kaura ja heinät luovutettiin puna-armeijalle. Ruisjauhoja oli kylissä 650 säkkiä, mitkä päätetttiin lähettää evakuoitujen siirtoleireille.

Helmikuun 10. päivänä puna-armeijan sotilaat lapioivat 7 km pitkän tien Hyrsylästä Ignoilaan…

Helmikuussa 1940 tuli käsky parin tunnin varoitusajalla valmistautua poiskuljetukseen. Syyksi ilmoitettiin mahdollinen rintaman siirtyminen. Mukaan kehoitettiin ottamaan parin viikon eväät. Joissakin taloissa oli kehoitettu ottamaan enemmän ruokaa, koska ei teitä takaisin tuoda. Eri kylät siirrettiin eri aikaan.

Huttulan ja Vegaruksen asukkaat siirrettiin 5.2.40 Kaimaojalle, parikymmentä kilometriä Kontupohjasta luoteeseen. Hautavaaran asukaat siirrettiin 5.2. Interposolkaan (Interposolok kansainvälinen kylä), entiselle Suatnoin luostarialueelle, myöhemmin amerikansuomalaisten metsätyöpunktiin. He olivat rakentaneet hirsiparakkeja. 30-luvun lopulla he olivat joutuneet Stalinin vainon kohteiksi ja kylä olikin melkein tyhjä, kun pakkosiirretyt suojärveläiset tuotiin sinne.

Interposolka sijaitse 50 km Aunuksesta Petroskoihin päin ja 11 km sivutietä itään Vasoijärven rannalla.

Moiseinvaaran, Salonkylän ja Perttiselän asukkaat siirrettiin 7.2.40 Kaimaojalle. Ignoilan asukkaat siirrettiin 8.2.40 Interposolkaan. Savihaudan, Nilosaaren, Kaipaan kylän, Omossun kylän, Koivuniemen ja Suviselän asukkaat 9.2.40 Interposolkaan. Riuhtavaaran, Jehkilän, Heinäselän, Kuikanselän ja Kaitajärven asukkaat siirretttiin 10.2.40 Interposolkaan, jonne siirtyivät 11.2.40 myös Torasjoen, Naistenjärven ja Hyrsylän asukkaat sekä 1.3.40 vielä Maimalammen asukkaat.

Siirtokuljetukset tapahtuivat etupäässä kuorma-autojen lavoilla pakkasen ollessa jopa yli 30 astetta. Kuljetusten aikana kuoli kolme pikkulasta kylmyyteen.

Hyrsylässä koottiin väki hevosilla koululle, jossa monen tunnin odottelun ja nimenhuudon jälkeen lastauduttiin pehekunnittain kuorma-autojen kylmille lavoille. Ohitettiin tyhjä Ignoila, jossa karjan teurastus oli käynnissä. Veskelyksessä tuli vastaan sotilaskolonna, jossa oli nelisenkymmentä panssareita, tykkejä ja muuta kaslustoa. Prääsässä oli lämmittely- ja eväiden syöntitauko koulun tai vastaavissa tiloissa. Interposolkassa majoituttiin hirsiparakkeihin. Esim. Konttiset ja opettaja Matti Pajunen, yhteensä 19 henkilöä majoitettiin hirsiparakin vinttihuoneeseen (25-30 m2), jossa oli hella, ikkuna ja kaksi putkisänkyä.

Kers. Vihulaisen partio oli käynyt Hyrsylässä lähtöä seuraavana päivänä 12.2.40 ja todennut surullisena kylän tyhjäksi.

Leireillä kaikki työkykyiset paitsi pienten lasten äidit joutuivat töihin saadakseen ostaa ruokaa, etupäässä leipää leirin kaupasta. Interposolkan päällikkö Voronoff sanoi, että ken tekee töitä, se syö. Työ oli niin miehille kuin naisille, nuorisollekin etupäässä metsätöitä ja keväällä uittoa sekä lisäksi leirin huoltotöitä.

Puutteellinen ravinto, raskas työ sopimattomissa varusteissa (naiset hameissa umpihangessa ja uitossa huopatossuissa) ja ankeat olosuhteet aiheuttivat, että etenkin vanhuksia ja maitoikäisiä alle 2-vuotiaita kuoli. Matti Pajunen siunasi kuolleet luostarin hautausmaahan, antoi hätäkasteen leirillä syntyneille, toimi tarvittaessa kirjurina ja antoi ensiapua sairaille. Hän piti hartaushetkiä ja valoi uskoa Suomeen paluusta. Hänestä tuli ikäänkuin leiriläisten henkinen johtaja. Hänen toimintaansa alettiin seurata. Leiriläiset varoittelivatkin häntä. Kerran hänet vietiin kuulusteluun, josta hän kuitenkin pääsi palaamaan. Järkyttynenä hän makasi sairaana vuoteellaan muutaman päivän.

Moskovassa solmittiin 12.3.40 rauha, jonka mukaan sotatoimet lakkasivat 13.3.40. kello 11.

Vangeille ei ilmoitetu virallisesti rauhasta, mutta melko pian kuultiin rauhasta huhupuhein. Syntyi myös ajatus palautusanomuksen laatimisesta Moskovan lähettiläälle Paasikivelle. Matti Pajunen laati adressin ja melkein kaikki leiriläiset allekirjoittivat sen.

Suomeen paluusta ilmoitettiin Interposolkassa 20.5.40 pidetyssä kokouksessa. Suomeen paluusta piti jokaisen yli 14 vuotiaan allekirjoittaa anomus. Lapset palasivat tai jäivät vanhempiensa mukaan. Melkein kaikki halusivat palata Suomeen.

24.5.40 klo 6 paluu Interposolkasta alkoi kuorma-autokuljetuksella Säämäjärven Kutismaan, jossa ihmiset lastattiin junan härkävaunuihin. Tulomatkalla kuljettiin sodan aikana valmistunutta uutta rataa pitkin Hautavaaran, Suojun uusien siltojen ja Suvilahden ohi Värtsilän Kaurilaan. Siellä vangit luovutettiin 25.5.40 Suomen viranomaisille tarkkojen muodollisuuksien mukaan. Luovutus alkoi klo 13 ja kesti 15 tuntia. Suomen puolella lotat olivat vastassa ja tarjosivat ruokaa ja ensiapua. Matkan rasituksesta menehtyneet 8 vainajaa jäivät Tohmajärvelle, jonne heidät on haudattu. Palautetut kuljetettiin junalla Helsinkiin karanteenileirille.

Kaimaojan leiriläisten paluu alkoi 25.5.40 ja heidät luovutettiin Värtsilässä 30.5.40.

Karanteenileirit Helsingissä olivat Viikin kartano sekä Aleksis Kiven, Kaisaniemen ja Lapinlahden kansakoulut. Leirien tarkoituksena oli, että aliravitsemuksen takia heikossa kunnossa olevat saisivat sairaanhoitoa ja kuntoutuisivat, mutta myös entisten vankien kuulustelut. Karanteeniaikanakin kuoli 17 ihmistä.

Viikin kartanossa vieraili mm. piispa Aleksanteri (Karpin), Annantehtaan ja Hyrsylän mutkan entinen pappi. Lapsikuoro lauloi Pajusen johdolla Hyrsylän tsasounan juhlaveisun. Papit vahvistivat 14 lapsen hätäkasteen.

Leirillä oltiin muutamia viikkoja, jonka jälkeen palautetut siirrettiin rintamalla olleiden perheenjäsentensä luo, etupäässä Isoonkyröön ja Virroille.

Yhteenvetona vangeista:

- vangiksi jäi Suojärvelle 1903 henkilöä, joista noin puolet Hyrsylän mutkaan

- Suojärvellä kuoli 19 henkilöä

- sotavankeudessa kuoli 62 henkilöä, joista Interposolkassa 42

- Interposolkassa syntyi 14 - 18 lasta, joista 4 kuoli leirillä

- Kaimaojalla syntyi ja kuoli 2 lasta

- Neuvostoliitttoon jäi 61 henkilöä

- leirillä vangittiin ja katosi 3 henkilöä

- paluumatkalla kuoli 8 henkilöä

- palautettiin yhteensä 1757 henkilöä

-lisäksi karanteenileirillä kuoli 17 henkilöä


Lähteet:Haasio Hujanenja :Tasavallan panttivangit

HelsinginSanomat 30.11.1997, 30.11.2009

Entisten vankien haastatteluja



Oikeuksienvalvonnan kuukausitiedote

Saavutettava viestintä on monipuolista ja tavoittaa eri ihmiset

Viestintä on meille ihmisille elintärkeä asia. Monipuolisesti toteutettu, saavutettava viestintä on yhdenvertaisuutta parhaimmillaan. Viestinnän saavutettavuus tarkoittaa monia asioita. Siihen liittyy muun muassa selkeä kieli, viestinnän saatavuus eri aistein, verkkosivujen käyttäminen eri apuvälineiden avulla ja mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltä. Pistekirjoitus, äänitteet, näkemisen apuvälineet ja tietotekniset ratkaisut ovat toisiaan täydentäviä tiedonsaantitapoja.

Saavutettavuusdirektiivi

Yhteiskunnissa ja yhteisössä viestintä on tehnyt digiharppauksen. Tuore saavutettavuusdirektiivi ja sitä seuraava kansallinen lainsäädäntö vaativat viranomaisia tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Direktiivi määrittää vähimmäisvaatimukset julkisen hallinnon verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten saavutettavuudelle. Tällä halutaan varmistaa, että valtion ja kuntien verkkopalvelut ovat kaikkien kansalaisten käytettävissä – myös niiden henkilöiden, jotka käyttävät esimerkiksi apuvälineitä asioidessaan verkossa. Saavutettavuusvaatimusten soveltaminen käynnistyy portaittain 23.9.2019.

Saavutettavuusdirektiivi

Oikeuksienvalvontayksikön viestintätavat

• Luemme näitä kuukausitiedotteita äänilehtiin ja julkaisemme näitä sekä liiton sisäisillä sähköisillä alueilla että kaikelle kansalle liiton julkisilla nettisivuilla

• Lähetämme sähköistä uutiskirjettä näkövammaisten lasten ja nuorten perheille. Uutiskirjeeseen kokoamme ajankohtaisia valtakunnallisia asioita, tapahtumia ja lasten ja nuorten tai heidän perheittensä kokemuksia. Uutiskirje on luettavissa tietokoneella ja ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

• Päivitämme sosiaalisessa mediassa Facebook-sivuamme, jonka nimi on ”Näkövammaisen sosiaaliturva ja -palvelut”. Sieltä löytyvät mm. eri alueiden tapahtumat, tuoreita uutisia ja linkkejä.

• Äänitämme tämä vuonna podcasteja ”Tästä pitää puhua - näkökulmia näkövammaisuuteen”, joita voit kuunnella tietokoneella tai älypuhelimella. Podcastilla ei ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä, suomennos voisi olla esimerkiksi soitinlähetys, podiohjelma, podio, äänijulkaisu tai syöttöjakso. Podcastiä ei lähetetä tiettyyn aikaan kuten radio-ohjelmaa vaan kuuntelija voi kuunnella sen digitaalisessa muodossa tietokoneelta tai älylaitteelta silloin kun hänelle sopii.

• Otamme kantaa ja esiinnymme asiantuntijoina Twitter-palvelussa, ja kuvia julkaistessa käytämme ALT-tekstejä. Alt-teksti on vaihtoehtoinen tekstiattribuutti kuvan koodiin. Alt-tekstiä käytetään, jos kuva ei syystä tai toisesta lataudu, tai henkilö on muutoin esteellinen katsomaan kuvaa. Tällöin teksti kuvailee kuvan sisällön.

• Julkaisemme materiaaleja ja oppaita nettisivuillemme sellaisissa muodoissa, jotka avautuvat näkövammaisten käyttämillä ruudunlukuohjelmilla.

Anna palautetta

Toivomme, että viestimme helposti, ymmärrettävästi ja saavutettavia viestintäkanavia käyttäen. Kehittyäksemme tarvitsemme palautetta ja tässä yhteydessä pyydämme palautetta näistä kuukausitiedotteistamme. Millaisia sisältöjä kuukausitiedotteisiin toivoisit? Mihin olet ollut tyytyväinen, mitä kannattaa vaalia? Mistä voitaisiin luopua?

Vastata voit alla olevan linkin kautta sähköisesti webropol-kyselylomakkeella tai ottamalla yhteyttä alueesi Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvonnan asiantuntijaan. Vastauksia kerätään 31.7. saakka.

Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa palautetta vastaanottaa Tapio Tiilikainen p. 050 - 5965 012 tai sähköposti tapio.tiilikainen@nkl.fi

Linkki kyselylomakkeeseen https://link.webropolsurveys.com/S/CD0B6A17057D0029Tapio Tiilikainen

Oikeuksienvalvonnan asiantuntija

Näkövammaisten liitto ry.

Kauppakatu 17 b, 80100 JOENSUU

P. 050-596 5012

www.nkl.fi